Tekninen lautakunta on 10.10.2025 kokouksessaan päättänyt jakaa Kitisen kulttuuritalon kustannukset investointiohjelmassa useammalle vuodelle, valtuuston voimassa olevan päätöksen mukaisesti. Päätöstä, jossa kulttuuritaloa ei vastustettu eikä edes sen suunnittelua siirretty, on kuitenkin seurannut niin sanottua kiintiökatkeruutta, eli tarvetta vastustaa kaikkea, mitä keskustaenemmistö kannattaa.
On helppo todeta, että kulttuuritalon aika on nyt. Samalla jää kuitenkin usein sanomatta, että päättäjien on myös mahdollistettava kunnantalon ja kirjaston mittava remontti, joka sekin on miljoonaluokan hanke. Koska kunnantalon ja kirjaston uudistustyöt ovat jo pidemmällä valmistelussa, olisi ollut epäloogista lykätä niitä kulttuuritalon ohi.
Remonttien ajaksi tarvitaan väistötiloja, sillä Sodankylä-talo ei kokonsa ja puutteellisen esteettömyytensä vuoksi pysty palvelemaan kaikkia tarpeita. On myös varauduttava siihen, että kustannukset voivat nousta yllättävien tekijöiden vuoksi.
Kitisenrannan kulttuuritalohanketta ei teknisen lautakunnan päätöksellä tosiasiallisesti edes lykätty, vaan kustannukset jaettiin aiempaa useammalle vuodelle ottaen huomioon mahdollisuus ulkopuoliseen rahoitukseen. Hankerahoitusta ei voi saada, ellei sitä myös hae. On vähintäänkin kohtuullista odottaa, että yli 10 miljoonan euron investointiin osallistuu myös Suomen valtio ja erityisesti nyt, kun se on hyötymässä merkittävästi Sodankylän kaivosverotuloista. Tämä kuitenkin edellyttää meiltä konkreettisia suunnitelmia, joiden valmistelua varten varasimme seuraavalle vuodelle 0,4 miljoonaa euroa.
On myös syytä muistaa, että väistötilakysymys ja mahdolliset kustannusten nousut koskevat yhtä lailla Kitisenrannan kulttuuritalohanketta. Kitisenrantaa käyttää viikoittain noin 700 ihmistä, joille tulee löytää asianmukaiset tilat hankkeen ajaksi. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta se on huomattavasti hallittavampi, jos emme samanaikaisesti joudu kunnostamaan toista suurta rakennuskokonaisuutta.
Ehkä ajattelen asiaa liian virkamiesmäisesti, mutta pidän tärkeänä, että päätöksenteko perustuu harkintaan ja kokonaisuuden etuun, ei hetkelliseen poliittiseen hyötyyn. Kukaan ei lautakunnan kokouksessa vastustanut hanketta, eikä kustannusten jakamista useammalle vuodelle tehty ilman perusteluita. Keskustelu olisi ehkä ollut ymmärrettävää, jos olisimme todella poistaneet hankkeen investointiohjelmasta tai jättäneet vuodet 2026–2027 ilman rahoitusta. Näin ei ole kuitenkaan tehty.
Jokainen voi pohtia, oliko päätöksen ympärille syntynyt dramatiikka lopulta tarpeen ja mitä sillä tavoiteltiin. Olisin voivottelun sijaan mielelläni kuullut ehdotuksia siitä, miten edellä mainitut haasteet voidaan käytännössä ratkaista. Voivottelijoita riittää kyllä, mutta ratkaisijoita tarvitsisimme enemmän.
Julkaistu Sompiossa 18.10.2025